Iberian ruhtinaskunta

Iberian ruhtinaskunta on varhaiskeskiajan Georgian aatelishallinnosta käytetty nimitys. Se kukoisti interregnum-kaudella 500- ja 800-lukujen välillä, kun poliittista valtaa käyttivät toisiaan seuranneet ruhtinaat. Ruhtinaskunta perustettiin pian sen jälkeen, kun sassanidien Persia oli nujertanut iberialaisen Khosroiani-kuningasdynastian noin vuonna 580. Se säilyi vuoteen 888 saakka, kun Bagrationi-dynastian jäsen palautti kuninkuuden. Valtio keskittyi nykyisen Georgian keski- ja itäosien ydinalueille, joita kutsutaan paikallisesti nimellä Kartli ja jotka antiikin ja Bysantin kirjailijat tunsivat nimellä Iberia. Sen rajat vaihtelivat suuresti Iberian ruhtinaiden taistellessa iranilaisia, roomalaisia, kasaareja, arabeja ja viereisiä kaukasialaisia hallitsijoita vastaan.

Ruhtinaskunnan aika merkitsi Georgian historialle huomattavia, käänteentekeviä muutoksia: georgialainen kristitty kirkko muodostui lopullisesti, georgiankielinen kirjallisuus koki ensimmäisen kukoistuskautensa, georgialainen bagratidi-dynastia nousi valtaan ja eri feodaalialueiden kulttuurinen ja poliittinen yhdistyminen alkoi. Se kulminoutui Georgian kuningaskunnan muodostumiseen 1000-luvun alussa.